Jokainen viettää jouluaaton omalla tavallaan. Toivottavasti jouluaattona ei tarvitse enää pitää kiirettä, vaan voidaan yhdessä järjestää hyvä joulu. Joulumieltä ja joulun tunnelmaa kun ei voi ostaa, vaan se tulee sisältä. Jos joulun jotenkin pilalle saa, niin juomalla tai riitelemällä turhia.
Minun aattoaamuni käynnistyy joulutorttukahvilla ja aamun TV-ohjelmilla. Muilla ei niin ole väliä, mutta Lumiukko ja joulurauhanjulistus ovat jokavuotisella listallani.
Aaton lounas on täysmaitoon keitetty riisipuuro. Sen kanssa sekahedelmäsoppaa. Ehkä maistiaispala uunista otettua kinkkua.
Jouluateriaa valmistellaan pitkään ja hartaasti. Kinkku on paistettu jo aamuyöllä. Aatoksi jäävät vain rosollin kastike ja uunivihannekset. Kun valmistelut ovat valmiina, lähdemme ulos. Käymme haudoilla joko kävellen tai autolla säästä riippuen. Kynttilämeri on kuitenkin päästävä kokemaan.
Joulusauna on puhdas, koivuntuoksuinen ja hiljainen. Jos joulusaunassa puhutaan, puhutaan hiljaa. Ennen kaikkea riitelyä kartetaan.
Jouluateria ja pakettien avaaminen jätetään iltaan. Pöydästä siivotaan jääkaappiin vain ne ruoat, jotka sitä vaativat. Muuten pöytä saa olla katettuna nälän varalta koko illan. Suklaa, kirjat ja pelit kuuluvat aattoyöhön. Aamulla, joulupäivänä, soitetaan lähimmille jouluntoivotus: Kristus syntyy, kiittäkää.
Vietä joulua kuten vietät, mutta vietä se rauhassa ja hyvin mielin.
Kiitos kalenterini seuraamisesta. Ehkä ensi vuonna nähdään taas!
Jouluterveisin,
Pikku-Anne
